Ehkä kukaan ei huomaa, että tämä ja edellinen kirjoitus on kirjoitettu melkein samalla kellonlyömällä. Ajan kai olisi tuolta voinut vaihtaa, mutta valehtelemaan en tässä nyt sentään ala.

Neljännen pisteen (10 pistettä -kurssilla) tehtävistä ensimmäinen romuttui junan ja mokkulan toimimattomuudesta. Laskuri ei oikein suostunut yhteyistyöhön ja tehtävän tekeminenkin kesti ja kesti. Kuitenkin selvän sain siitä että mielettömiä päiviä tietoa tekstejä ja kuvia ja videoa ja ääntä päivitetään eri yhteisöpalveluissa joka sekunti. Hämmentävää.

Tehtävä 2. Siihen viittasinkin jo edellisessä kirjoituksessani. Halusin jakaa You Tube -videon, joka samalla kun kertoo selkeästi ja suoraan ilosanoman Vapahtajan syntymästä on myös hauskasti Facebook-maailmalle naurava. Olen näyttänyt videota kotona, sekä töissä joulun aikaan. Nyt halusin jakaa sen myös tälle porukalle. Lisäksi mietin tilanteita, joissa olen käyttänyt videoita työssäni.

Näin videon ensimmäisen kerran jouluna 2010. Joku oli sen muistaakseni Facebookkiin linkittänyt. Jotenkin se huvitti ja kosketti. Sitten jaoin sitä Facebookissa viime joulun aikaan. Nyt se tuli mieleeni Marian päivän seuratilanteeseen puhetta miettiessäni. (Erityisesti kohta jossa Joosefin fb-kaverit vähenevät huomattavasti kun kuulevat Marian olevan raskaana.)

Noina kertoina kun videota esitin, se vaati lähinnä hieman latausaikaa, mutta puitteiden ollessa ookoo, se oli helppoa. Hmm, myös kaiuttimien toiminta piti tarkistaa, jotta musiikkikin kuului. Mietin myös kertoja, jolloin olen näyttänyt mummoille kerhossa videomateriaalia KUAn tai YV-keräyksen teemoista tai videoita YV-aloituskahveilla. Tällöin materaali on ollut laadukasta ja juuri esitettäväksi tarkoitettua. Näissä tilanteissa on ollut mietittävä näkyvyyttä, toimivaa nettiyhteyttä tilassa, jossa sitä ei kiinteästi ole, sekä juuri kuuluvuutta. Osa netissä olevasta materiaalista on saatavina myös muualta, joten nettiyhteys ei ole välttämätön kai..

Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Videoiden katselun jälkeen monet olivat hetken hiljaa. Kyselivät ehkä mistä videot olivat peräisin. You Tube -linkin halusivat työtoverit lähetettäväksi sähköpostiin ja mummot kertoivat nähneensä vastaavia videon pätkiä televisiossa. Video tuo esitykseen kyllä paljon lisää. Välillä on kiva kun ei tarvitse itse sanoa mitään. Kuvat ja musiikit ja varsinkin elävä ja todellinen kuva koskettavat eri lailla. Ajattelin, että ehkä rohkaistun näyttämään videoita mummoille jatkossakin. Kotona taas You Tube -videoiden katselu mietityttää. Usein tuntuu että ystävien kanssa vietetyt illat menevät yhä useammin You Tube kierteeseen, jolloin jokainen haluaa näyttää vielä yhden videon. Tällöin sosiaalisuus saattaa jäädä vähemmälle. Vai onko se vain erilaista? Tiedä häntä.

Videot on jees, mutta edelleen pidän kahvikuppia tärkeänä osana mitä tahansa sosiaalista tilannetta.