Tämän jo aikaa sitten suunnittelemani kolmen kuvan tarinan on tarkoitus kertoa Suomen pituudesta ja myös melkoisista ilmastollisista eroavaisuuksista viikon sisällä pohjois-etelä -suunnassa. Lomailin siis pääsiäiviikon ja kaikenlaista mahtui siihen kyllä.

Pääsiäisenä hiihtelimme Angelissa aurinkoisissa pikkupakkasissa


Matkalla tiistaina Oulussa satoi räntää ja vettä


Loman päätteeksi grillailimme Turussa paitasillaan


Sellainen on Suomi. Miksi asua, missään muualla kuin etelässä tai pohjoisessa. Tämäkin viikko sen osoittaa, että Turku on ehkä parhaita mestoja ikinä.

Yritin tässä kuvatarinassa nyt sitten etsiä kuvia, joita minulla on lupa käyttää. Ensimmäiset kaksi on netin syövereistä, mutta mikäli oikein ymmärsin niitä merkkejä ja lyhenteitä niin ne olivat sellaisia, mitä saa käyttää kun ei käytä kaupallisiin tarkoituksiin. Viimeinen on kaverin ottama, joka nimenomaan facebookkia ja kesähypetystä varten otettiin :D

Jea.

Okei. Aloitan tämän kokoavan kirjoituksen, koska luulen, että kuvat saan maanantaina kehiin. Sitten minun laskujeni mukaan tehtävät pitäisi olla tehtynä. Kiltisti täydennän sitten, jos ope käskee.

Jo tämä blogin kirjoittaminen oli minulle uutta. Ehkä joskus vielä kirjoitan. Tämä on jotenkin toisaalta terapeuttistakin. Slideshow oli uutta, luulin että kaikki on videoina vaan.
Hämmentävää kyllä. Kuvatehtävä oli jostain syystä vaikea ja aikaa vievä. Oli todella hyödyllistä oppia kuvien oikeuksista kertovia termejä ym. Yleensä käytän lähinnä omia tai ClipArt -kuvia esim tiedotuksessa ja esitteissä. Luulenpa että kuvien lisääminen nettiin ei ole niin vaikeaa kuin tämä blogialusta minulle väittää. Osaan sentään liittää niitä seurakuntamme verkkosivuille ja facebookkiin, ei siis hätää. Eli ehkä tästä oppii sen, että mitä alustaa tai ohjelmaa käyttää, se on opeteltava huolella, eikä voi vain ajatella, että kun osaa yhden osaa kaikki (vaikka kai jotain perusajatuksia on hyvä osata yleisesti)
Vaikeat asiat ratkaisin usein, niin, että jätin ne tekemättä. Jolloin ne raskautuivat entisestään. Väliillä myös lintsasin rästien kertyessä ja käytin valmista materiaalia.
Netissä on suuret määrät materiaalia ja esimerkiksi videoiden käyttö työssä voisi olla tarpeen. Lisäksi kirkon sivuilta löytyneet monet hienot rukoukset ovat käyttökelpoisia. Miksipä ei ihan perustiedot ja oppaatkin. Käytän usein Raamattusovellusta, jossa voi hakea raamatunkohtia kohtien tai sanojen perusteella ja eri käännöksistä, se on oiva väline. Pohdin myös, minkälaien raamattusovelluksen saisin kännykkääni.
Osaan kurssilaisisat löytyi yhteys. Toiset olivat aktiiviset kommentoijat. Myös fb-ryhmä oli helppo. Käytän itse fb:tä päviittäin useita kertoja päivässä, joten sieltä löytyi ajantasaista keskustelua. Sen sijaan lintulaudan keskustelut jäivät usein huomaamatta. Ehkä niistäkin olisi hyvä tulla jokin ilmoitus johonkin ylänurkkaan, jotta osaisi oikean palkin alta käydä etsimässä.
Tukea sain muilta kurssilaisilta hyvin, taisin jäädä plussan puolelle, koska oma tukemiseni oli aika vähäistä. Vaan sainpa sillon tällöin tsempattuakin.
Luulen, että se kuvajuttu valmistuttuaan osoittautuu hyödylliseksi. Kuvien eri käyttömahdollisuude hartauksissa, diashowna tai videoissa kiinnostaa ja on varmasti tarpeen.
Enpä paljoa osaa sanoa, mitä olisin toivonut enemmän tai mitä pitäisi kehittää. Sanonpa vain, että opella on tässä iso homma meitä paimentaa ja kiitos mukavasta ja auttavaisesta ohjauksesta! Kiitos myös kurssilaiset!

Hiphiphurraa! Olenhan sittenkin sorsastanut, vaikka kuin, enkä vain tiennyt. Ajattelin että verkkosorsastus on hämärä juttu, koska nyt minulla tarvii olla työhön liittyvä asia, jonka toteuttamiseen tarviin fb-kavereita. No väkinäisesti sellainen aloittaminen tuntui oudolta. KEhittää nyt asia, jotta voi kysyä apua.

Sitten sen hoksasin. Fb tuli tarpeeseen kun erääseen yhteisvastuutilaisuuteen peruutti sovittu osallistuja viime tipassa. Äkkiä otin fb-ssä yhteyttä (vieläpä onlinena oleviin) pariin ystävääni, joiden tiesin omaavaan paljon yhteyksiä. Siellä sitten suunniteltiin miten voitaisiin tilanteessa toimia. Kuka voisi tulla, minkä takia, mitä edustamaan. Hienoa, sorsastus on sittenkin hvyä juttu, eikä pelkkä päänvaiva!

Hei. Okei. Nyt sitten enää se kuvajuttu. Jätän sen vielä kutienkin ensi viikkoon, kun olen paremman koneen ääressä, ja koneen, jossa on kuvia ylipäänsä. Tai onhan niitä tuolla netissä, mutta olen sieltä jo pari ladannut toiselle koneelle. Syytän tästä siis tätä alustaa, ei vaan pelitä. En olisi luullut että juuri se tehtävä koituisi minulle työläimmäksi.

Viikonloppuja!

Yksityishenkilön fb-aikajanaa tutkiessani huomasin, että eniten tykkäyksiä saivat jotkin videot. Kuitenkin ehkä elämää mullistavat tai muuten vain uuresti hypetetyt elämän ilot (kuten kesän seikkailut tai vaikka virpominen) saivat tykkääjät puolelleen. Parhaan suosion sai kuitenkin uusi syntynyt perheenjäsen. Ilman kuvia tai videoita, olisivat monet jutut olleet todella tylsiä. Erilaiset linkit eri artikkeleihin keräsivät tykkääjiä juuri samasta asiasta kiinnostuneilta (ehkä) tai kyseisen henkilön ja hänen liittymisensä aiheeseen tuntevat). Mikä sai itse klikkaamaan linkkiä tai siirtymään toisaalle. Aiheen yleensä täytyi olla lähtökohtaisesti kiinnostava. Eli otsikointiin kannattaa panostaa. Linkkejä on helppo jakaa, ne eivät välttämättä vielä kerro asenteesta tai osallistumisesta. Sen sijaan esim tapahtumasta vinkkaaminen on jo usein enemmän itsestä antamista.

Yhteisö. Tarkastelemani yhteisön tykkäjämäärä on kohtalaisen pieni. Tuntuu että päivityksistä tykkäävät muutamat ihan periaatteesta. Kuitenkin kuva aiheutti lisää tykkäämisiä. Kuvat, niiden puuttuminen tai niiden viesti aiheuttivat sivulla myös keskustelua. Tavallisesta poikkeava toiminta tai päivitys toki herättää. Yhteisön päivitykset olivat lähinnä tiedotuksellisia.

Mietiyttämään jäi seurakuntayhtymän fb-sivu, jossa ei kovin moni päivittele. Tai nettisivumme, jotka paikoin ovat aika jäykät. Toki en itse saa edes omaa leiviskääni hoidettua, ja päivitettyä mummojen tapahtumia ajantasalle. Ehkä on aika ryhdistäytyä ja miettiä miten seurakuntalaiset saadaan sivustoille mukaan. Olisikohan myös oman seurakunnan fb-sivulle tarvetta (nyt meidän seurakunta näytti olevan siellä vain paikkana, ei sivuna). Jea.

Kisahuumasta toipumassa. Välipäivänä ehtii vähän lintulautaillakin. Ei räkä, kyllä täytyy sanoa, että verkkokeskustelu on mennyt heikosti. Ensin valitsin hasardiaiheen. Vaikea löytää kiinnostavaa. Toki mm-kisat ovat puhuttaneet, mutta huomasin, että mistä tahansa haluaisikin keskustella, täytyy olla ajantasalla. Ei auta myöhässä osallistua viestiketjuun kun tuohtuneet kirjoittajat ovat jo aiheen hylänneet. Tänään aloitin ihan oman keskustelun, en uskalla sanoa millä nimimerkillä ja mistä. No kirkkovuoden pyhistä puheltiin ja vapaapäivistä. Olisihan se pitänyt arvata, että vaikka yritin keveästi vain ajatuksia heittää niin aika kovaa tulee takaisin. Toki voi olla trollin makuakin kun uhoavat. Mutta siinä nyt sitetn vastailen. Eli mitä opin: ei kannata liian vakavasta, ei myöskään luulla että voi vain kevyesti keskustella. Täytyy olla oikeasti jotain sanottavaa, että on mielekästä tämä touhu. Ja ajantasalla. Ja järkevä. Ja maltillinen.

Hengellistä elämää verkossa vielä. Tutkailin ja pohdiskelin niitä rukouksia. Evl:n sivuilla löytyi kyllä hyviä. Ja rukousruletin lisäksi jäin tutkailemaan esim suruun liittyviä rukouksia, niitä tarvin nyt työssä kun sururyhmä pyörii.

Se minua mietittää noissa jo aiemmin mainitsemissani kirkkovuoden pyhissä. Kirkon pitäisi pitää kovempaa meteliä siitä, miksi mitäkin juhlaa vietetään. Suuria juhlia, vapaapäivien arvoisia, mutta harva seurakunta-aktiivikaan on ihan kaikista perillä. Pääkaupunkialueen seurakunnilla oli nettisivuillaa hyvää materiaalia kirkkovuoden juhlista. Ymmärsin, että sivu oli suunnattu kansainvälisille vierailijoille, mutta luulenpa, että tilausta voisi olla ihan perus suomalaisella kirkkoonkuulujallakin tällaiselle palvelulle.

Lisäksi rukouksista mietin, että voisiko seurakuntamme sivuilla olla esirukouksen jättämismahdollisuus. Toki se aiheuttaa ongelman siitä, kuka ne lukee ja missä. Roskapostimahdollisuuskin on tietenkin suuri. Mutta mietinpä vain. Mut joo. Seuraavassa tekstissäni paneudun niihin varsinaisesti vielä puuttuviin papukaijoihin. Niistä en kylläkäänole varma mitä ne ovat, ehkä kuva (jonka huomasin vasta nyt puuttuvan yhä), verkkosorsastus (joka on osoittautunut varsinaiseksi murheenkryyniksi, täytyy käydä kurkkimassa, miten muut sen ovat suorittaneet) ja kymppitehtävät..

Vielä parituntisen työskentelen tässä junamatkan aikana. Tämä oli oiva idea kun nämä tehtävät viikon aikana helposti siirtyvät "tärkeämpien tieltä". Nyt on pakko kun junasta käsin ei paljon muita juttuja hoidella.