"Onpa vain ihmisillä ylimääräistä aikaa" ajattelen joskus puoliääneen kun näen vilauksen jonkun blogista tai kuulenkaan sanan blogi. Tikusta siellä tekevät asiaa aikansa kuluksi (jos sitäkään, kaikilla ei tunnu asiaa kovin paljoa olevan). Noh, kyllähän minäkin jonkun blogia sillon tällöin olen lukenut. Toiset osaavat olla hauskoja, toisilla on paljon tietoa. No, nyt aion aamusta iltaan ohjelmoidusta aikataulustani nipistää viikottain hieman aikaa tähän bloggaamiseen. Ja nipistää täytyy muualtakin. Miten ihmeessä saan kaikesta maailman väärydestä kirjoitettua?

Suhtautuminen sosiaaliseen mediaan (some, olen oppinut) on jännä juttu. Ihmiset pelkäävät, mitä kaikkea hirveyksiä ihmiset nimimerkkiensä takana kirjoittavat. On sitä ennenkin huudeltu, ja uskon että vieläkin voi mennä kadulle huutelemaan, jos vain tarve on riittävän suuri. Toinen yleinen huolenaihe tuntuu liittyvän siihen, mitä kaikkea tietoa mihinkin minusta nyt menee jos kirjoitan sinne ja tänne. Vähintään kerran kuussa ilmestyy facebook-ystävieni seinälle (kyllä, siellä vietän kiireisen elämäni vähemmän kiireiset hetket) jokin kiertoviesti siitä, miten yhtäkkiä julkaisut tulee julkisiksi jos et tee sitä ja tätä. Eivät tule. Ja sitäpaitsi painaessa 'julkaise' voisi mielessä käydä itselläkin, että tämä saattaa jossain vaiheessa vuotaa jonnekkin. Tai tiedot mainostajille, no huvikseenko näitä sivustoja ylläpidetään. Kuitenkin olen myös sitä mieltä, että minkä kirjoitin sen kirjoitin, ja jos se jotakuta kiinnostaa mitä minun päiviini kuuluu, niin lukekoot!

Mutta nyt. Nyt on asennemuutoksen aika. Alan kirjoittaa blogia. Luulenpa, että maailma paranee täällä keskustellessa yhtä paljon kuin kahvikupin ääressä, jos ei enemmänkin (no ei ehkä ihan niin paljoa). Olen valmis vuodattamaan. Veren, hien ja kyynelten lisäksi myös syviä ja vähemmän syviä tuntojani.