Elämä yllättää. Tänään löysin itseni työpöydän äärestä klo 7.20. Mikäs sen parempi ajankohta ja paikka päivitellä sosiaalista mediaa kuin hiljainen toimisto, josta voi sivusilmällä katsella auringon kipuavan Aurajoen ylle.

Googlettaja. Sitä olen. Oikein ärsyttämiseen asti. Ärsyttää myös se, että ihmiset eivät nykyään käytä nettiä ollenkaan kuuklettamatta. Kaikki haetaan Googlen kautta. Ja että tosiaan voi käyttää suomenkielen sanaa kuuklettaa (tuskin se ihan virallisista virallisin on, mutta puhekieltä kyllä). Kuuklettaminen on niin käsite, että jopa vanheneva isäni, tietokonekammoinen, tuntee sen. Kerran hän jotakin asiaa ihmetellessämme lausui "Eikö sitä muka löyvy sieltä teijän veiskuuklesta?".

Googlen monipuoliset toiminnot ja yhteinen kirjautumistili ovat kyllä jees. Joskin kammoan vähän sitä, mitä ihmiset välillä juttelee, kuinka kaikki tieto meikäläisestä ja sähköposteistani heillä on. Toisaalta, eiköhän se vääriin käsiin tarvittaessa päädy muitakin reittejä se tieto jos on päätyäkseen. Joskus aikaisemmin olen käyttänyt mm. picasaa ja sitä googlen kalenteriohjelmaa (doodle?) jossa voi samalla lailla näppärästi muiden kanssa sopia kuka esim millonkin osallistuu tiettyyn juttuun. Näin ajantasainen kalenteri on koko ajan kaikilla, eikä niin että yksi kerää ilmoittautumiset, jolloin jo viisi on ehtinyt ilmoittauta samaan kohtaan. Näin kai hyvin toimisi tämä kokeilemamme Documentsikin. Voisin ajatella, että ainakin epävirallisemmissa muistioissa, tai muistioissa, jotka menee yli yksiköiden saati sitten kokonaan eri tahoille, tämä voisi olla näppärää. Näin, jokainen muuttelisi ja kommentoisi ja aina olisi viimeinen versio käsillä. Eikä myöskään suoraan sähköpostista muokkaamasi ja tallentamasi word-tiedosto häviä kuin tuhka tuuleen bittiavaruuteen tallennettuasi ja painettuasi x. Harkitsen siis vakavasti Google documents -ohjelman käyttöä jopa työssäni jatkossa. Ainakin ehkä kerran, joskus..

Vielä pitää nauraa hiljaa itsekseen (nille, jotka eivät sitä documenttiamme ole lukeneet). Googlettamalla itseni google usein kertoo minun kuolleen 70-luvulla. Vaan olinpa sentään taiteilija. Ei siis kannata heti uskoa ensimmäistä asiaa minkä google kertoo uudesta ihmisestä. Ei ehkä kannata esim kieltäytyä treffikutsusta pelkästään googlettamisen tuloksena. Eikä esim uusista ihmisistä elämässään kannata heti kertoa kaikille koko nimeä, koska alta aika yksikön hänet on varmuudella googletettu.

Näin aamutuimaanhan näyttää juttu luistavan (olenkohan kipeä..). Vielä tämmöistä yleistä loppusekoilua. Olen vähän ulalla, ja tehtävien järjestys on vähän pielessä, mutta koko ajan tapahtuu. Kuvien lataaminen tökkii yhä, niin täällä blogissa kuin näköjään muuallakin. Jatkan sen parissa. Siitä diashowsta, jonka joku ehkä jo Facebookista bongasi (tai http://www.slideshare.net/EpailevaTuomas/lintulautalaisille-12652979 ). Siinä on tosiaan terveisiä viimevuotiselta Afrikan reissultani, jossa olin tutustumassa lähetystyöhön Sambiassa. Kuvat tosin ovat enemmän turistikohteista ja safarilta :) Kesti aikansa saada se tuonne SlideShareen (johon suhtaudun epäilyksellä, kuten nimimerkkikin kertoo). Siellä se vihdoin olli tiedostonimenään Zambia, niinkuin se minulla oli ollut koneella ja etusivuna Sambian lippu (ja ilmeisesti useampikin versio kun pieleenmenneetkin lautaukset kai lopulta olivat siellä). Sitten iski ahdistus,  nyt se voi päätyä liian monen silmiin, joudunkohan pian ongelmiin. Niimpä latasin diashown vielä kerran, uudella nimellä ja hillitymmällä kansikuvalla. Ihan vain teitä ystäviä varten.

Kuullaan taas! Tai nähdään, eihän tästä tiä mitä tämä on :)